ajatuspajoista

Ajatuspajoista innovaatiokumppanuuksiin
Pihlström & Kivistö muuntelivat kritiikkiään Vartijassa 2016.
”Kärsimyksen todellisuuden tunnustavaa eettistä näkökulmaa on
pidettävä jatkuvasti yllä meidän aikamme jälkikapitalistisessa
kulttuurissa, jossa ihmisten yhä enemmän odotetaan innostuvan
ja ’voimaantuvan’ kaikenlaisista positiivisista kokemuksista”, he
kirjoittivat. Tutkijakaksikon analyysissa ”elämän moraalinen vakavuus”
ei palaudu ”myönteisten merkityksellisyys- tai tarkoituksenmukaisuuskokemusten
hehkuttamiseen, johon positiivisuususkovainen
nykykulttuuri meitä usein yrittää pakottaa, vaan päinvastoin
edellyttää merkityksettömyyden ja nimenomaan merkityksettömän
kärsimyksen todellisuuden tunnustamista”. Pihlströmin
& Kivistön mukaan ontto ”positiivisuusretoriikka” saattaa
”johtaa aidon myönteisyyden näköalojen hämärtymiseen ja sellaiseen
myönteisyyden pakottavaan ylivaltaan, joka peittää alleen
muut äänet, tosiasiallisen pahoinvoinnin ja kärsimyksen”. He väläyttävät
taas kritiikin uhanalaistumisen näköalaa: ”Jos positiivisuudesta
tulee normi, on vaarana, ettei kriittisyyttä ja kärsimyksestä
’valittamista’ enää sosiaalisesti hyväksytä – onkin pakko olla
myönteinen kaikkiin suuntiin tullakseen hyväksytyksi, mikä voi
itsessään aiheuttaa lisää kärsimystä.”
On kaikki syy vaatia tieteilijöiltä ja toimittajilta kansalaisten
tueksi ja vallan vahtimiseksi entistä monipuolisempaa kriittistä
otetta. Vain sillä kyetään tutkimaan yleistyviä uusia tieto-, ideatai
ajatusvetoisia toimia ja toimijoita. Jos vaikuttajaviestijää ei erota
markkinoijasta eikä kumpaakaan tutkijasta tai journalistisesta aikalaistarkkailijasta,
yhteiskunnallinen tahdonmuodostus sumentuu
ja kansanvaltainen päätöksenteko vaarantuu. Luulottelematta
kulttuurista tiedon tuottamista ja tulkintakiistaa yksipuiseksi kehityskuluksi
taikka sosiaalis-taloudellista voimavara- ja näkyvyysmittelöä
siivosti hallittavaksi ilmiöksi voi silti tavoitella läpinäkyvämpää,
asiallisempaa ja reilumpaa kamppailua käsitteistä ja
käytännöistä.
Hillityn etukenon markkinointiväittämissa ymmärtää osaksi
asiakashankintaa. Mutta paikkansapitävyys esittely- ja myyntipuheissa
– lajityyppilisät ja taiteelliset vapaudet hyväksyenkin – ei
ole harhainen vaatimus. Omakehu tai PR-puhe on eri asia kuin
pitävä kuvaus. Summittainen hehkutus tai nostattava tunnelmanluonti
kätkee monesti sekä karut tosiasiat että määrämittaisen
40