ajatuspajoista

LIITE 2 –
Lauri Järvilehdon haastattelu:
Filosofian Akatemia
Mikä Filosofian Akatemia oikein on? Onko se ajatuspaja vai
valmennusyritys vai miten itse sitä mieluiten luonnehtisit?
En sanoisi, että se on ajatushautomo, vaan ennemminkin tutkimus-
ja valmennusyritys. Ne on ne kaksi kivijalkaa, mille toiminta
perustuu. Alkusysäys koko Filosofian Akatemialle oli, että miten
pystyisi liiketoiminnan kautta mahdollistamaan akateemisen vapauden
ideaalin. Sulla on ihmisiä, joilla on syystä tai toisesta halu
tutkia asioita ja halu tutkia jotain tiettyjä asioita: miten he voisivat
valita tutkimuskohteensa ilman pelkoa taloudellisen toimeentulon
menettämisestä?
Apurahajärjestelmä on vahvasti vinoutunut tällä hetkellä. Tutkimusrahoitusta
annetaan vain kapeille tutkimusaloille. On paljon
kiinnostavaa tutkimusta, jolle on vaikea saada rahoitusta. Se
oli alkukimmoke Filosofian Akatemian perustamiselle, valmennusliiketoiminnalle.
Ajatellaan yliopiston kolmea tukipilaria, jotka
ovat tutkimus, tiedonjakaminen ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen.
Valmennustoiminta on yhdentyyppistä tiedonjakamista. Siitä
on mahdollista luoda liiketoimintaa. Se synnyttää tarvittavan resursoinnin,
eräänlaisena luuppina. Tutkitaan, luodaan valmennuskokonaisuuksia
tutkimuksen pohjalta, tehdään sen pohjalta liiketoimintaa.
Pitkän ja koukeroisen ajattelun jälkeen päädyin tähän malliin.
Kuinka keskeinen osa Filosofian Akatemian toimintaa on tutkimus?
Ehkä 25 prosenttia. Tutkimusta tehdään vähemmän kuin mikä
alkuperäinen ideaali oli. Se johtuu osittain siitä, että menestyksekkään
liiketoiminnan eteen pitää tehdä kaikenlaisia ponnistuksia.
Meillä nousi aika nopeasti Frank Martelan tutkima sisäinen
motivaatio keskeiseksi tutkimuskohteeksi. Halusimme kehittää
toimintaa siten, että se lähtee siitä, keitä Filosofian Akatemiassa on
606