ajatuspajoista

Ajatuspajoista innovaatiokumppanuuksiin
muuta erillisiä vapaajaksoja FA:n arjesta herkästi kaukanakin olevaan
omaan akateemiseen tutkimukseen. Yrityksellä käynnissä
olevat kolme soveltavaa tutkimushanketta – intohimon/innostuksen
johtaminen, intuitiivinen ajattelu/päätöksenteko ja puhtausalan
kehittäminen – nivoutuvat kiinteäksi osaksi päivittäistä työskentelyä.
Jarenko korostaa kaikkien opiskelevan koko ajan uusia
asioita ja keskustelevan niistä kollegoiden kanssa: ”Filosofian Akatemia
on ensisijaisesti kasvuyhteisö.” Järvilehto puolestaan teroittaa,
että FA on ”aktiivinen akateeminen yhteisö”. Hän perusti firman,
jotta epävarman, kapean ja ”vinoutuneenkin” apurahakulttuurin
sijaan voisi ”liiketoiminnalla mahdollistaa akateemisen
vapauden ideaalin”.
Tämä kuulostaa kekseliäältä ja komealta. Painotus on koko
konseptin erityisyyden ja firman sympaattisuuden tae: FA syntyi
filosofikavereiden yhteishankkeena. Mitä onkin tehty, tekemisillä
on etsitty aina myös lisämahdollisuuksia omiin tutkimuksiin ja
yhteiseen viisastumiseen. Tai voisi varmastikin lisätä: edellytyksiin
jatkaa yhdessä. Mitä tahansa sanotaan FA:n itsekuvausten tai sen
tuotteitten omaleimaisuudesta, itse yritys on taatusti eräänlainen
innovaatio sanan schumpeteriläisessä jos muussakin mielessä. Järvilehto
sanoo, että FA eroaa yhä ”isoista valmennustaloista”, koska
se ei tyydy pätevöittämään tuotteitaan vain kokemusperäisesti.
Me palautetaan kaikki aina [perimmäisyyksiin]. Jos tulee selvityksiä työhyvinvoinnista
tai työmarkkinauudistuksia, saatetaan käydä debattia,
joka lähtee antiikin filosofiasta. Sisäinen keskustelumme voi olla hyvinkin
akateemista. Me nähdään paljon vaivaa, jos kirjoitetaan populaarisempaa
tekstiä: yritetään siivota pahimmat tekniset fraasit pois, että olisi
ymmärrettävää.
Näkökulma vain on hyvinkin saattanut estää firmalaisia havaitsemasta
toimintaansa kriittisesti. Jo Yliopistolainen välitti 2012 ajatuksen,
jolle Järvilehto näyttää pysyneen uskollisena: ”Meille filosofeille
on herkullista päästä näkemään, onko teorioissa järkeä
käytännössä. […] tieteellisissä konferensseissa voimme sanoa, että
meillä on tällaisia keissejä, jotka tukevat teoreettista tutkimustamme.”
Tässä saattaa olla vinha perä: voi hyvin kuvitella, että
filosofianakatemialaiset ovat harvinaisella tavalla päässeet saattamaan
teorioita ja käytäntöjä luoville törmäyskursseille. Järvilehto
204