ajatuspajoista

Ajatuspajoista innovaatiokumppanuuksiin
ajattelukeskusta Homma hallussa muistuttaa siinä, ettei se näe tarpeelliseksi
edes mainita kritiikkiä yksilön ja yhteiskunnan ”resursseja”
eritellessään.
Ajattelua ja ajatuksia päätuotoksinaan valmistavat ja levittävät
ajatuspajat kuulostavat mitä tarpeellisimmilta toimijoilta nykyyhteiskunnassa.
Universaaliksi ryöstäytyneen kiireen ja kertaluokka
kertaluokalta nousevien suorituspaineiden kanssa painiskelevat
kansalaiset tarvitsevat muistutuksia, esimerkkejä, havainnollistuksia
ja näyttöä siitä, että ajatteleminen kannattaa. He ovat
todennäköisesti myös valmiita maksamaan siitä, että innokkaat ja
pystyvät pohtijat käyttävät aikaa ja tarmoa luodakseen uusia tapoja
mieltää ja tehdä asioita. Tässä mielessä ajatushautomot ovat sukua
taiteelliselle ja tieteelliselle työlle, joissa ei niellä mitään purematta
ja harjaannutaan katsomaan maailmaa toisin kuin muodit tai mahdit
sanovat. Kaikki ovat kuitenkin aikansa lapsia ja ympäristöjensä
muokkaamia. Think-tankit heijastavat kekseliäimmilläänkin kulloinkin
historiassa ja yhteiskunnassa avautuvia mahdollisuuksia.
Tällä haavaa ne ovat osa konsultokraattista maisemaa. Niiden
villiä ja vapaata ajatustyötä ohjailevat yksilö- ja yhtiökehittämisen,
valmentamisen ja terapoimisen vahvat virtaukset. Monet niistä
näyttävät äkkiä osalta eilispäivää, vaikka suurin osa niistä on Suomessa
vasta kymmenvuotiaita tai nuorempia. Notkeimpiin taas
kuuluvat vanhimmat Sitra ja EVA, jotka osaavat liputtaa vanhentuneisuuksia
ja affirmoida uutuuksia luovimalla ilmeisen kotiutuneina
maastoon, jota leimaavat asiantuntijuuksien epäselvyys ja
kriittisyyden suhteellisen painoarvon pienentyminen. Kokonaan
uusimmat muunnelmat periaatteessa samasta jo patinoituneesta
”päätöksenteon tukemiseen” ja ”yhteyksien luomiseen” keskittyneestä
ajatusmyllykonseptista pakenevat onnistuneesti sekä nimilappuja
että laaduntarkistusta.
Näissä oloissa on ehkä viisainta tiivistää raportin johtopäätökset
hyvin karusti. Yleisimmin puhuen on yhteisesti keskusteltava siitä,
miksi kouluissa panostetaan niin paljon luovaan ja kriittiseen kansalaisuuteen
kasvamiseen, jos tosiasiassa vallalla olevat yhteiskunnalliset
käytännöt todistavat jostain muusta kuin luovasta kriittisyydestä
tai sen suoranaisesta vastakohdasta ja vieläpä niin, että
kriittisyyttä halventavat julkiset puheenvuorot saavat osakseen
500