ajatuspajoista

Tapausesimerkki – Filosofian Akatemia Oy
painan sitä hide-nappulaa siinä.” Tämä niksi – jota hän itse asiassa
suositteli jo Mestariajattelijassaan – oli kuulemma ”ainoo tapa olla
menettämättä järkeä” ja uskoa ”siistien juttujen” tekemiseen. Järvilehdon
sanoin ”joku substanssiosaaminen, joku merkittävä
substanssiosaaminen pitäs olla, ennenku sä viet verkkoon jonkun
kriittisen postauksen”.
Lausunto henkii pitkälti kyllästymistä monia muitakin askarruttavaan
ja huolettavaan nettikeskustelujen tavanomaiseen tyyliin
ja tasoon. FA:n kärkinimet ovat hiljattain terävöittäneet profiiliaan
asialinjan edustajina. Martela vastasi kesäkuussa 2016
HS:n Junkkarin kysymykseen siitä, oliko Suomi toipumassa henkisestä
lamautuneisuudesta: ”Minulla ei ole asiasta mitään tieteellistä
näyttöä. En osaa sanoa.” Järvilehto taas toisteli Radio Suomen
haastattelussa tammikuussa 2016, ettei ole suinkaan kulttuurihistorian
asiantuntija. Kesäkuussa hän postasi blogiinsa kirpeän vinoilun
YLE:n uutisjutusta, jonka saattoi tulkita tarpeettomaksi
levottomuuden lietsonnaksi puutiaisten aiheuttamista sairauksista.
Nämä esimerkit ovat kuitenkin enemmän linjassa FA:n onnistuneesti
luoman imagon kuin tosiasiallisen tieteellisen varovaisuuden
ja muiden tutkijahyveiden edistämisen kanssa. FA jakoi
netissä aikoinaan 32-sivuista Luovan työn opasta (2009). ”Kritiikittömyys
mahdollistaa monenlaisten ideoiden esille pääsyn”, se toteaa
jo ennen kuin edes ehtii siirtyä kuvaamaan kritiikittömyyteen
luottavaa aivomyrskyilyä. Järvilehdonkin ”tietoinen kupla” yhdistyy
ensisijaisesti hänen jo pitkään harrastamaan kriittisyyden vieroksuntaan.
Näin hän kirjoitti blogissaan huhtikuussa 2010:
Positiivinen ajattelu on ensiarvoisen tärkeää onnistumisen ja hyvä elämän
kannalta. Mutta hiven kritiikkiä kannattaa pitää mukana, jotta et laita
kaikkia munia ihan väärään koriin. Kenties keikauttamalla suomalainen
ajattelusuhde päälaelleen saadaankin aikaan hyvä ajattelucocktail. Tehokasta
ajattelua on siis ajattelu, joka on 95 % positiivista ja ratkaisukeskeistä,
ja 5 % negatiivista ja kriittistä. Pysyvätpähän korvat auki ja mieli
valppaana, mutta katsekontakti tiukasti kulloisessakin päämäärässä.
Koruttomasti sanoen tämä on täyttä hömppää. Ei ole mitään keinoa
laskea myönteisen ja kielteisen ajattelun määräsuhteita tuolla
tavoin, ei yksilön eikä varsinkaan koko kansallisella tasolla. Vielä
katteettomampaa on käyttää sitä ’tehokkaan ajattelun’ suhde-
469