ajatuspajoista

Ajatuspajoista innovaatiokumppanuuksiin
yksilöidympää koutsausta, konsultointia, kehitystä, muutosjohtamista
ja henkilökohtaista kasvua tarjoavaksi Trainer’s Houseksi
(1998–) entistä menestyksellisemmin tuloksin. Uusia kirjoja tuli
tasaiseen tahtiin: puhutuin niistä oli Huomiotalous (2005). Samana
vuonna näytelmäkirjailija Juha Jokela (s. 1970) teki tv-satiirin
konsultti yhtiö Cogito Oy:stä. Espoon kaupunginteatterille valmistuneet
kappaleet Esitystalous (2010) ja Esitystalous 2 (2013) syvensivät
po litiikan, bisneksen ja karismaattisen bullshitin uuden
liiton ku vausta. Näissä yhdisteltiin vapaasti Saarisen, Sarasvuon ja
Himasen kovinkin erilaisia tapauksia. Kahteen muuhun verrattuna
vaisuna puhujana tunnettu Himanen joutui 2007 alkaen julkisuuden
hampaisiin kalliina pidetyistä tilausselvityksistään.
Edellä viitattu lähde Anonyymi Konsultti pitää harmillisena
konsulttitoiminnan yhdistymistä julkisuudessa melkeinpä mihin
tahansa valmennustoimintaan. Valtaosalle alan ammattilaisista
työ on lopultakin ”suhteellisen harmaata puurtamista loogisten ja
projektinhallinnallisten kysymysten parissa”. Siihen verrattuna
”motivaatiopuhujilta tuttu ’pelastetaan maailma kolmella Power-
Point-bulletilla’ -paatos on jotain aivan muuta”. Hän väittääkin,
että inspirointi ja tsemppaus on ”suurimmalle osalle konsulteista
yhtä kaukaista kuin toimittajalle ja tutkijallekin”. Raportissa painottuu
kuitenkin universaaliksi käynyt vähäperusteinen mutta
sitäkin pompöösimpi yhtiöeksekutiivien, yhteisöliiderien sekä
valtio- ja kuntapäättäjien opastaminen muuttuvan maailman
paineisiin: tämä puhetapa on yleistynyt mediassa ja yhdistynyt
yksilömuokkaustrendiin. Vaikka konsultti keskittyisi tekniseen
ongelman ratkaisuun julkisuuden tuolla puolen, hän joutuu toimenkuvansa
takia edustamaan asiantuntijavallan kaksiteräisyyttä.
Samaan aikaan kun vankka tietäjyys ja tuntijuus nousee arvossaan,
kohoavat myös näennäisekspertiisin näkyvyys ja vaikutusmahdollisuudet.
Muutostekijässä taylorismi saa konnan roolin. Se nähdään yksilönvapauden
ja luovuuden viholliseksi. Jäykän, kahlitsevan, latistavan,
yksilöllistä älyä ja yhteistä iloa kuristavan järjestelmävallan
symboliksi otetaan kuitenkin tehtaan sijasta ministeriö. Painotus
liittää kirjan uuden julkisjohtamisen läpimurtoon. Huomattavan
tiuhaan Miettinen & Saarinen ottavat onkeensa Tayloria ja tämän
johtamismalleja arvostelleelta Peter Druckerilta. Kuten Yliaska
78