ajatuspajoista

Ajatuspajoista innovaatiokumppanuuksiin
pitkälle menevästä limittymisestä entisestään vahvistuneeseen selfhelp-teollisuuteen
ja myönteisen ajattelun tieteellisesti katsoen
köykäisimpiinkin muotoihin. Seligmanin ja Csikszentmihalyin
omista ja oppilaidensa keveistä yksilö- ja yhtiökehitysoppaista
mainittiin jo edellisessä osiossa. Perustajakaksikko on myös pystyttänyt
”soveltavan positiivisen psykologian” täydennyskoulutusohjelman,
johon pääseviltä ei vaadita minkäänlaista käyttäytymistieteellistä
taustaa. Esimerkiksi Maslow'n The Psychology of Science
(1966) ei tyydy varoittamaan ”inhimilliset arvot” sivuuttaviin tieteilijöihin
liittyvästä ”kaiken tieteen teknologisoivan moraalittomuuden”
riskistä. Se myös mainitsee ”pelkän henkilökohtaisen
kokemuksen epäkriittisen ja itsekkään ylentämisen” ja ”epäskeptisen
intoilun” vaarat. Jos positiivipsykologit ovatkin vieneet humanistiedeltäjiensä
teemoja esseistä laboratorioon, he ovat myös
unohtaneet näiden vaateet tieteellisen kritiikin ulottumisesta niin
perustutkimuksen kuin käytännön sovellustenkin epäilemiseen.
Esimerkiksi Youssef & Luthans teroittivat 2011 hajurakoa ”konsultteihin”.
Heidän mielestään ”johtajien sydämiin intuitiivisesti
vetovat myönteiset vastaukset ja käytännölliset neuvot työpaikan
henkilöstö- ja johtajuushaasteissa” kärsivät yleensä muiden muotioikkujen
tapaan sekä teoreettisesta että empiirisestä tuettomuudesta.
Silti heidänkin mukaansa myös positiivinen psykologia ”korostaa
itsetiedostuksen, -arvioinnin ja -kehittämisen avulla syntyvän
positiivisuuden sisäistämistä”. Heillä on lisäksi antaa populaareista
itseapukirjoista lukuvinkiksi Wagnerin & Harterin 12 Elements
of Great Managing (2006). Tämän Gallup-kustanteen toistuva
nojaaminen esimerkiksi pian käsiteltävään Losadan työhön
jäytää suosituksen mielekkyyttä.
Samoin Jayawickreme & Forgeard varoittelevat Positive Psychology
in Higher Educationissä (2013) ”positiivisen psykologian omaapukirjoista”.
Näin muotoillessaan he tulevat myöntäneeksi monia
muita kollegoitaan avoimemmin sidoksen oppialansa ja sitä
muistuttavan kevyesti terapoivan opaslajityypin välillä. Kuten Aspinwall
2011 Azarin haastattelussa, hekin tuomitsevat erikseen
”maagista ajattelua” edustavan ja osiossa II.5 tavatun Byrnen The
Secret -sarjoineen (2006): ”Opiskelijoille pitää selvästi opettaa, että
positiivisen psykologian ainutlaatuiset kontribuutiot onnen ja
hyvinvoinnin ymmärtämiseen tulevat empiirisistä löydöksistä ja
146