ajatuspajoista

Ajatuspajoista innovaatiokumppanuuksiin
julkipuheissa isän opetuksiin ja niiden nostattamiin yhdenvertaisuushuoliin
nostattaa epäilyn Martelan sokeasta pisteestä. Vaikka
hän Valonöörit-teoksessaan kuvailee itseään etuoikeutetuksi hyvin
voivan perheen kasvatiksi, hän ei lausunnoistaan päätellen sittenkään
hahmota asian laitaa. Epätasa-arvon liittäminen edellisen
polven nokkeluuseroihin, eikä niinkään sosio ekonomisen aseman
eriävyyteen, kuulostaa siltä, että sitoutuminen manuaalilajityyppiin
todella ehkäisee ymmärtämästä sosiaalisia ongelmia.
Raporttiin ei kuulu sitaattisotkujen tosiasiallisen taustan selvitys.
Filosofianakatemialaiset ovat ehkä tutkineet, mitkä sanonnat
liikkuvat menestyneimmissä kirjoissa ja koettaneet sitten ulosmitata
niiden potentiaalia myös Suomessa. Tai sitten eivät. Ehkä
heiltä on vain jäänyt miettimättä suhde sananparsia hyödyntävään
puhe- ja kirjoitustapaan. Tai sitten ei. Varmaa on vain, että he ovat
harjoittaneet jatkettua ja laajamittaista tekositeeraamista. He hyödyntävät
sitä tukemaan, oikeuttamaan ja vakuuttamaan sanomisiaan
ja antamaan säihkettä ajatuksille, jotka tulisi perustella aivan
muilla keinoilla. Tämä on akateemisesti koulutetuilta sekä filosofin
arvovallalla ja huippututkimusvaatein esiintyviltä henkilöiltä
hämmästyttävää toimintaa, jota ällistyttävämpää on vain sen jääminen
julkisuudessa täysin huomaamatta.
Lipsahduksia sattuu kaikille. Joskus Homeroskin torkahtaa,
kuten roomalainen runoilija Horatius (65–8 eaa.) kirjoitti Ars
poeticassaan (n. 18 eaa.) myyttisenä pidetystä kreikkalaisesta edeltäjästään.
Systemaattista erheellisyyttä valelainausten esittämisessä
ja kroonista vastaamattomuutta oman toiminnan ja ilmoitettujen
tukipuiden välillä ei voi selittää, saatikka oikeuttaa normaaliin
kömmähtelyyn ja inhimilliseen erehtyväisyyteen viittaamalla.
Käytäntö on kelle tahansa mutta eritoten tutkijoille sopimaton.
Vaan ei tässä kaikki. On yksi asia todeta, että FA ja avaintoimijansa
käyttävät mielellään näennäissitaatteja. Toinen asia on tarkentaa:
FA nojaa tässä toimintatavassaan säännönmukaisesti itseja
yhteisökehittämisen alalla tehtyyn työhön ja vaalittuihin käytäntöihin.
Vaikka sen levittämien erheiden ja epätotuuksien tosiasiallinen
lähde voi olla mikä milloinkin, ja monesti varmasti
myös siltä itseltäänkin unohtunut taho, lähteeksi sopisi kuitenkin
käytännössä aina kokonainen joukko edustavia esimerkkejä omaavun,
valmennuksen, kehittämisen ja konsultoinnin alalta. Tämä
280